Miksi on kiire? Mihin on kiire? Miksi ei mukamas ehdi tehdä niitä asioita mistä nauttii? Tai vaikka ei nauttiskaan, niin niitä asioita mitä haluaisi tehdä..

Ajankäyttö on tietenkin priorisointi ongelma. Mille varaa aikaa ja mille ei.. aina vaan ei voi tehdä sitä mitä haluaa, itseasiassa melko harvoin, mutta usein sekin on omavalinta. Itse valitsin hakea opiskelemaan työnohessa. Noh, siihen on paha keksiä muuta vaihtoehtoa kuin älä opiskele, sen verran rajut on kuukausittaiset menot joihin en voi vaikuttaa. Toki ne (luojan kiitos) loppuu aikanaan. Moottoripyörät ja muut “hyödykkeet”. Ilman niitäkin voisi elää, mutta kun ei halua! Ne pirulaiset vie aikaa ja rahaa. Samoiten matkustelu.. onko mulla väärät mieliteot? Ilmeisesti.

Paluu otsikon aiheeseen. Mulla on muka ollut niin kiire että en ole ehtinyt (ja jaksanut) keskittyä blogiin kirjoittamiseen. Ei tämä mulle intohimo ole mutta ihan mukava kirjoitella toisinaan. Mutta yleisesti ottaen muutkin kuin minä itse. Tuntuu että etenkin työelämässä aina on pirunmoinen kiire.. mitään ei suunnitella ajoissa, koska on tulipaloja sammuteltavana muissa asioissa ja kun ne on tehty niin on taas kiire jo seuraavien asioiden kanssa, joita on siirretty edellisten vuoksi. ( Hyvä minä, olipas selkeä lause ja loistava ulosanti..). Ihmiset kyselevät ja jakavat tehtäviä eteenpäin viime tipassa. Joka aihe on kiireellinen, tai “very very urgent!”. Onko tämä työelämän kiire sitä tehokkuutta? vai onko kännykkä ja digi aikakausi tehnyt ihmisistä kyvyttömiä suunnittelemaan asioita eteenpäin? Nyt kun kaiken voi hoitaa HETI ja kaikki on (joidenkin oletuksena) aina saatavilla kiinni puhelimitse ja sähköpostilla, niin ei tarvi ajatella eteenpäin.. Ei sillä että mulla ois nykyisessä työssä oikeesti kiire. Oikea kiire oli edellisessä ja se riitti.

Mitäpä siis oikeastaan valitan? En tiedä itsekkään.. en vain ole tyytyväinen.