Hei taas,

Eipä tule kirjoiteltua ihan päivittäin. Työtä riittää tilanteesta huolimatta. Ehkä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että tämä vallitseva tilanne ei meidän työmäärään juuri lovea tee tällä hetkellä. Valitettavan monella näin ei ole. Kovat ovat ajat monelle yritykselle, jotka ovat eläneet "kädestä suuhun".

Nyt kun on jo muutama päivä kulunut, niin päivän tehtävät ovat rutinoituneet. Johtaminen ja tehtävien hallinta sujuu aika mutkattomasti etänä. Jopa siitä huolimatta, että osittain olen kohdannut vastarintaa uusien toimintamallien käyttöönotossa. "Vanha koira ei opi uusia temppuja"-sanonta pitää paikkansa (edelleen). Tosin 'Vanha koira' ei ole aina iältään vanha. *oma huomio*

Sen olen huomannut näiden päivien aikana, että työskentelytahti kotona on selkeesti intensiivisempi. Tarvitsee ihan ottaa itsellensä taukoja, ettei ole ihan puhki (ja takalisto puutunut) päivän päätteeksi. Työpaikalla nämä keskeytykset tulevat kuin itsestään. Yleensä pidin niitä häiriötekijöinä, jotka keskeyttivät käynnissä olevan työn. Paluu keskittyneeseen työskentelyyn kumminkin ottaa oman aikansa.

Taukojumppa on siis hyvä asia ja suoritan sitä pienissä paloissa käsipainon ääressä. Nyt kun salillekaan ei pääse. Jumppaaminen ois muutenkin hyvä asia, mutta ei sitä kyllä ainakaan konttorilla tule suoritettua. Kotona ollessa siihen auttaa sekin, että voi olla ihan kotiasuissa. Töissä kun on 'parempaa seppälää' päällä yleensä.

Olen havainnut, kuinka jotkut valittavat tätä 'yksinäisyyttä' tai 'eristyksissä olemista', kun vältetään turhaa liikkumista ja konttorille menoa. Itse olen nauttinut siitä. Olen aivan tyytyväinen, kun saan olla yksin ja omissa oloissani. Sosiaalisia suhteita voi harrastaa myös virtuaalisesti.

Takaisin 'sorvin' ääreen.