Hei taas,

Eipä tule kirjoiteltua ihan päivittäin. Työtä riittää tilanteesta huolimatta. Ehkä olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että tämä vallitseva tilanne ei meidän työmäärään juuri lovea tee tällä hetkellä. Valitettavan monella näin ei ole. Kovat ovat ajat monelle yritykselle, jotka ovat eläneet "kädestä suuhun".

Nyt kun on jo muutama päivä kulunut, niin päivän tehtävät ovat rutinoituneet. Johtaminen ja tehtävien hallinta sujuu aika mutkattomasti etänä. Jopa siitä huolimatta, että osittain olen kohdannut vastarintaa uusien toimintamallien käyttöönotossa. "Vanha koira ei opi uusia temppuja"-sanonta pitää paikkansa (edelleen). Tosin 'Vanha koira' ei ole aina iältään vanha. *oma huomio*

Sen olen huomannut näiden päivien aikana, että työskentelytahti kotona on selkeesti intensiivisempi. Tarvitsee ihan ottaa itsellensä taukoja, ettei ole ihan puhki (ja takalisto puutunut) päivän päätteeksi. Työpaikalla nämä keskeytykset tulevat kuin itsestään. Yleensä pidin niitä häiriötekijöinä, jotka keskeyttivät käynnissä olevan työn. Paluu keskittyneeseen työskentelyyn kumminkin ottaa oman aikansa.

Taukojumppa on siis hyvä asia ja suoritan sitä pienissä paloissa käsipainon ääressä. Nyt kun salillekaan ei pääse. Jumppaaminen ois muutenkin hyvä asia, mutta ei sitä kyllä ainakaan konttorilla tule suoritettua. Kotona ollessa siihen auttaa sekin, että voi olla ihan kotiasuissa. Töissä kun on 'parempaa seppälää' päällä yleensä.

Olen havainnut, kuinka jotkut valittavat tätä 'yksinäisyyttä' tai 'eristyksissä olemista', kun vältetään turhaa liikkumista ja konttorille menoa. Itse olen nauttinut siitä. Olen aivan tyytyväinen, kun saan olla yksin ja omissa oloissani. Sosiaalisia suhteita voi harrastaa myös virtuaalisesti.

Takaisin 'sorvin' ääreen.

Yrityksemme siirtyi tekemään pääsääntöisesti etätöitä niiltä osin kuin on mahdollista, mikä mielestäni on oikea ratkaisu tähän hetkeen. On monia, joille tässä ei ole mitään uutta, mutta paljon myös niitä, joille tämä vaatii uusien keinojen ja toimintatapojen opettelua. Itseasiassa tämä on hyvä asia. Kehittyminen on (lähes) aina hyvä asia. Toki se, miksi tämä etätöiden kehittyminen nyt tapahtuu, ei ole niin kiva asia.. mutta siitä en kirjoita.

Olen ennenkin toki etäpäiviä viettänyt, mutta yleensä olen ottanut itselleni 'teeman', jota vien eteenpäin. Nyt tilanne on uusi, koska en voi tehtäviä jättää huomiseksi, kun olen konttorilla. En ole huomenna konttorilla. Tällä hetkellä vielä epäselvää, milloin olen seuraavan kerran. Eli luvassa oman toiminnan kehittämistä ja kasvamista.

Päivä lähti käyntiin rakentamalla itselleni pysyvämpi 'etätyökolo'. Se muodostui 20 m pitkän LAN-kaapelin vedosta, tietokonepöydän siivoomisesta (jotta työläppäri mahtuu myös) ja muutamasta muusta kaapelikytköksestä, jotta työolosuhteet olisivat hyvät. Tähän saakka aikaisempina etätyöpäivinä olen vain pääsääntöisesti keskittynyt yhteen asiaan ja hoitanut sen läppärillä.

Päivä jatkui heti perään teams-videoneuvottelulla. Olen tehnyt sitä itse ennenkin, mutta yritystasolla se on meille uusi kokemus. Asia sujui sutjakkaasti, vaikka ei kaikkein yksinkertaisin aihe ollutkaan. Näin puoleen päivään mennessä, kaikki siis hyvin. Ruokatunnilla syödessä on hyvä naputtaa vaikka näitä tekstejä :)

Hei,

Mitään oikeasti järkevää ei ole nyt kerrottavana, vaikka paljon asioita olisi mielessä. Ympäristöllisiä, yhteisöllisiä ja ennen kaikkea omia henkilökohtaisia päänvaivoja. Tosin viimeisiä en muutenkaan jaa julkisesti, koska se ei ole reilua läheisiäni kohtaan, enkä tahdo liikaa julkisesti itseäni avata. En tee sitä kyllä muutenkaan kovin helposti. Vain niille, jotka ovat luottamukseni ansainnut. Niitä valitettavasti on vähemmän kuin minulla peukaloita käsissä.

Joskus meinasin ruveta kirjoittamaan parisuhdeongelma-blogia miehen näkökulmasta, mutta siitä olisi tullut aivan liian rankka. Koska kivat ja hyvät hetket olisin unohtanut kirjoittaa, mutta mieltäpainavat puristukset olisin (ehkä) tekstiksi tirauttanut. Tälläisen blogin olisi ehkä voinut kirjoittaa omista ajatuksista, ei niinkään todellisista kokemuksista. Mutta oisiko se silloin ollut kovinkaan syvällinen ja intohimoinen, ei varmaankaan.

Taidan olla muutenkin enemmän mieltäpainavista asioista kirjoittelija. Miksihän en osaa julistaa kivoja asioita? Ehkä nautin niistä kivoista hetkistä muuten kuin koneen ääressä istuessa.

Ajankäytön ongelmat ovat edelleen samat kuin viisi vuotta sitten. Siksi ei varmaan tule tätä blogia kirjoiteltua enempää. Miksi nyt? En tiedä, onhan tämä vuosien taukojen jälkeen muutaman rivin kirjoittaminen aika turhaa, mutta koska innoistuin käyttämään tähän nyt tälläisen varttituntisen, niin julkaisen sen kanssa. Vai onko se sittenkään turhaa, jos siitä itse saan mielihyvän? Eipä kai. 

Kivaa lähestyvää uutta vuotta ja muistakaa rakastaa toisianne :) Palataan taas joskus!

Liittyen tähän artikkeliiin, jossa kerrotaan maapallon uusiutuvien luonnonvarojen loppuneen tältä vuodelta, innostuin taas pitkästä aikaa pyörittelemään päässäni ajatusta, joka aina toisinaan tupsahtaa mieleeni. 

 

Mitäs jos..

..jokainen meistä sitoutuisi vähentämään omaa hiilijalanjälkeään ja pienentämään muutenkin omaa kulutustaan vaikka 20 %. Jos jokainen saisi itse päättää mitä se olisi. Tiedän, että se ei tule toteutumaan, koska ihmisluonto on mitä on.. mutta ajatusleikkinä. Ei tarvitsisi ketään määrätä mistä luopua, eikä näin koettaisi epäreiluutta sen suhteen. Jos asia tehtäisi määräyksillä, niin aina tulisi ongelmia. Esimerkiksi, jos päätettäisi vähentää 20 % kosmetiikkakulutusta. Sopii mulle, joka ei kosmetiikkaa kuluta. Tai kerroppa maaseudulla asuvalle, jolla on 50 km työmatka, että nyt ajat 20 % vähemmän...  ei taida toimia. Kulutustottumuksiahan ohjataan tällä hetkellä verotuksella yms. mutta se antaa niin usein ikävän negatiivisen sävyn asialle. Etenkin kun Suomessa verotetaan niin ekologisia kuin ei-ekologisia ratkaisuja, toista (joskus) vähän enemmän. Putkahtipa mieleen aurinkoenergia..

Hiilijalanjälkeä varten löytyy testejä läjäpäin. Ei tietenkään kovin tarkkoja, eikä näiden perusteella mitään radikaaleja elämänmuutoksia tehdä, mutta ihan hyvä joskus kokeilla, miltä oma elämäntapa näyttää. 

 

Mitäs jos..

..kaikki ihmiset kierrättäisivät vapaaehtoisesti. Kierrätyshän vaihtelee myös paikkakunnittain sen mukaan, mikä on kyseisen paikkakunnan tarve ja mahdollisuus suorittaa jätteen erottelua koneellisesti. Itse en ole "elävänä" nähnyt, mutta joissain jätteenkäsittelypisteissä on 'kuulemma' masiinoita, jotka erottelee todella kätevästi eri jätteitä toisistaan, kuten metallin jne. Näissä kunnissa, missä tälläinen on käytössä, on ymmärrettävää että mätetään kaikki samaan astiaan. Oishan se varojen hukkaamista omistaa tuollainen mahdollisuus ja silti käyttää rahaa siihen että on monia eri astioita, joihin jätteet lajitellaan jo niiden syntypaikalla. Oisinpa linkin etsinyt, mutta iski laiskuus. Googlettakaa ite! ;)

Joidenkin matskujen kohdalla meillä kierrätystoimiikin aika kivasti, luultavammin teollisuuden suuren materiaalikysynnän vuoksi (metalli), mutta kyllä muutakin on jo totuttu kierrättämään, pullot, paperit ja pahvi.  Näkisin mielelläni tehokkaampaa biojätteen käyttöä. Oishan se hienoa, se voitaisi käyttää bio-polttoaineen tuotantoon.. ehkä jonakin päivänä. Tietenkin parempihan olisi, ettei biojätettä syntyisi, mutta... 

Täällä tietoa lasista. 

 

Mitäs jos...

..me sitoutuisimme kaatopaikkajätteen synnyn pienenemistavoitteeseen myös yksityisinä ihmisinä. Jätteen synty kuormittaa meitä ja ympäristöä molella tavalla. Niiden kuljetustarpeet; jälkikäsittely; loppusijoitus jne. Meillä olisi yksittäisenä kuluttajana monia helppoja tapoja vähentää jätteen määrää. Nopeasti ajatuksiin tulee mm säilytys- ja kuljetusastioiden valinta ja uudelleenkäyttö. Tarkoitan tällä esim. kauppakassia, jolla ostokset kannetaan kotiin. Elintarvikkeiden säilytyspakkaukset, esimerkkinä Italian salaatin muoviastia, leipäpussit yms yms.

 

Voisin kuvitella tavarantuottajan löytävän helppojakin keinoja vähentää jätettä. Tänä(kin) päivänä tuntuu, että tuotteita pakataan mielettömän paljon. Parhaillaan pakkauksessa tuntuu olevan enemmän materiaalia kuin itse tuotteessa. Ja luulisi, että tämä olisi helppo myydä myös yritysjohdolle. "Pakataan vähemmän, säästetään rahaa". Mutta tietenkin tavara tarvii myyvän pakkauksen, jota ostaja sitten kiroo kotonaan, kun sitä ei meinaa saada auki millään. Vai voisiko "vaatimattomamman" pakkauksen kääntää myös yrityksen eduksi ja houkuttelevammaksi kuluttajalle "Pakkaamme tuotteemme mahdollisimman ekologisesti itse tuotteen laadusta tinkimättä". 

 

Noh, näin tällä kertaa. Ei muutakuin eteenpäin ja valoisaa tulevaisuutta toivoen!

 

Aiheiseen liittyen musiikkilinkki sanoituksineen:

 

 

 

The indulgence of our lives
Has cast a shadow on the world
Our devotion to our appetite
Betrayed us all

An apocalyptic plight
More destruction will unfold
Mother Earth will show her darker side
And take her toll

It's just another way to die

There can be no other reason why
You know we should have seen it coming
Consequences, we cannot deny
Will be revealed in time

Glaciers melt as we pollute the sky
A sign of devastation coming
We don't need another way to die
Can we repent in time?

The time bomb is ticking
And no one is listening
Our future is fading
Is there any hope we'll survive?

Still, we ravage the world that we love
And the millions cry out to be saved
Our endless maniacal appetite
Left us with another way to die

It's just another way to die
Ooh, can we repent time?

Greed and hunger led to our demise
A path I can't believe we followed
Black agendas rooted in a lie
Will we repent in time?

Species fall before our very eyes
A world they cannot survive in
Left them with another way to die
Are we dead inside?

The time bomb is ticking
And no one is listening
Our future is fading
Is there any hope we'll survive?

Still, we ravage the world that we love
And the millions cry out to be saved
Our endless maniacal appetite
Left us with another way to die

It's just another way to die

Still, we ravage the world we love
And the millions cry out to be saved
(Millions cry out)
Our endless maniacal appetite
Left us with another way to die

It's just another way to die
Ooh, can we repent in time?
It's just another way to die
Ooh, can we repent in time?

LÄHDE: METROLYRICS
 

 

 

Pitkästä aikaa tekstiä. Kuukaudet vierii kaikessa muussa, vaikka ajatuksia koko ajan päässä pyörii. Jonkun aika pienessä mielessäni on pyörinyt ihmetys, miten ihmiset luottavat poliisiin. "Jos on ammatiltaan poliisi, niin on luotettava kaikinpuolin". Ei, ei se niin ole. Toki, jos meinaa työssään pysyä, on syytä pysytellä erossa rikollisuudesta, mutta se ei ole sama asia kuin rehellinen / luotettava. Poliisikin on ihminen, jolla on heikkoudet. Ja nämäkin ihmiset tekevät rikoksia. Täältä löytyy tietoa, jos nuo kiinnostavat enemmän. Itse en ole tutustunut ko. linkkiin sen enempää. Löysin sen juuri tätä kirjoittaessa. 

 

Instituutiona Poliisi lienee luotettava Suomessa. Aika harvakseltaan tuntuu ylilyöntejä tai asiattomuuksia sattuvan. Toki esille on tullut huumepoliisissa tapahtuvaa toimintaa jne. Ja tutkintaankin on median mukaan vaikea löytää väkeä. Asiasta löytyy valtavasti tietoa googlettamalla.. enkä todellakaan kaikkea tähän linkkaa.

Olisi mukava nähdä miten nuo edellä mainitut rikokset vaikuttaisivat tuohon yllä olevaan kaavioon. Tämän kaavion jälkeenhän on tullut paljon esille poliisihenkilöiden tekemiä rikoksia.

 

On kumminkin aika korkealla sijalla kumminkin tuo Poliisi. Muutenhan tuo lista on juuri sitä, mitä tässä on useita vuosia aikaisemminkin ollut. Ei siinä juuri muutoksia ole tullut. 

 

En muuten ota kantaa noihin muihin, mutta ei kovinkaan yllätä tuo häntäpään huippu: Puolueet. Yllättää tosin itselleni oli eduskunta. Olisin luullut, että nämä kaksi menisivät jotakuinkin käsikädessä. Tosin tähänkin olisi kiva nähdä tämän päivän tilasto, kun Katainen kavereineen on saanut mellastaa. 

 

POLIISISTA VIELÄ..

Kumminkin kaikesta huolimatta, tuntuu että ihmiset luottavat poliisiin. Ja pääsääntöisesti kentällä työskentelevät poliisit, joihin olen törmännyt, ovat olleet ihan asiallista väkeä. Tällä siis tarkoitan ihan sitä partioivaa poliisia, joka huomauttaa toisinaan ajotavoista tai jonkun henkilön pyynnöstä hillitsee juhlintaa.. ei sillä, että juhlisin erityisen kovasti. Mutta kyllähän se vain niin on, että ei niihin sen enempää luottamista ole, kuin kehen tahansa. 

 

Noh, en tällä kertaa tämän syvemmin. Tämä nyt oli enemmän sellainen harjoitus (uudelleen) kirjoitteluun.