Hei,

Mitään oikeasti järkevää ei ole nyt kerrottavana, vaikka paljon asioita olisi mielessä. Ympäristöllisiä, yhteisöllisiä ja ennen kaikkea omia henkilökohtaisia päänvaivoja. Tosin viimeisiä en muutenkaan jaa julkisesti, koska se ei ole reilua läheisiäni kohtaan, enkä tahdo liikaa julkisesti itseäni avata. En tee sitä kyllä muutenkaan kovin helposti. Vain niille, jotka ovat luottamukseni ansainnut. Niitä valitettavasti on vähemmän kuin minulla peukaloita käsissä.

Joskus meinasin ruveta kirjoittamaan parisuhdeongelma-blogia miehen näkökulmasta, mutta siitä olisi tullut aivan liian rankka. Koska kivat ja hyvät hetket olisin unohtanut kirjoittaa, mutta mieltäpainavat puristukset olisin (ehkä) tekstiksi tirauttanut. Tälläisen blogin olisi ehkä voinut kirjoittaa omista ajatuksista, ei niinkään todellisista kokemuksista. Mutta oisiko se silloin ollut kovinkaan syvällinen ja intohimoinen, ei varmaankaan.

Taidan olla muutenkin enemmän mieltäpainavista asioista kirjoittelija. Miksihän en osaa julistaa kivoja asioita? Ehkä nautin niistä kivoista hetkistä muuten kuin koneen ääressä istuessa.

Ajankäytön ongelmat ovat edelleen samat kuin viisi vuotta sitten. Siksi ei varmaan tule tätä blogia kirjoiteltua enempää. Miksi nyt? En tiedä, onhan tämä vuosien taukojen jälkeen muutaman rivin kirjoittaminen aika turhaa, mutta koska innoistuin käyttämään tähän nyt tälläisen varttituntisen, niin julkaisen sen kanssa. Vai onko se sittenkään turhaa, jos siitä itse saan mielihyvän? Eipä kai. 

Kivaa lähestyvää uutta vuotta ja muistakaa rakastaa toisianne :) Palataan taas joskus!